Vinkin paikka. Jos jollekulle on kalahtanut korvaan levyllä mielestämme
onnistuneesti "rouhaiseva" bassosoundi, se on toteutettu seuraavasti: näitä
D-säveliä ei soitetakaan vapaalta kieleltä, vaan otetaan matalan A:n
viidennestä välistä (joka on siis D). Kielen pitää olla tottakai paksuukin
paksumpi, näin päästään hyvinkin mataliin taajuuksiin. Nauhoituksissa
soitettiin viisikielisellä bassolla jossa oli exstrapaksu setti.
Sytytä nuotti napakalla plektran iskulla. Kun sammutat nuotin, päästä sormesi
liioitellun hitaasti nousemaan nauhalta, jolloin kieli "rasahtaa" ja sammuu
pois. Vastaavia adjektiiveja sammumisäänelle voisi olla vaikka "murahtaa" tai
"rouhaista".
Bassoraidoilla käytettiin kyllä kielen demppaamistakin, mutta täsmälleen
samoissa kohdissa kuin komppikitaroillakin. Vaikea laji tuo bassonsoitto!